Avara luonto

Maan äärissä. Maapallon napa-alueilla on käynnissä ilmastonmuutoksia, jotka vaikuttavat ennen pitkää koko maapallomme tulevaisuuteen. Meret ovat kuitenkin yhä molempien napojen eläimistön ylläpitäjiä.

Kevät. Kevään tulo tietää kuukausia jatkuneen pimeän kauden päättymistä. Elämäntahti alkaa vilkastua, sillä alueelle saapuu valtavat määrät lintuja etsimään kumppania ja lisääntymään.

Kesä. Lyhyen kesän aikana napa-alueiden jääpeite pienenee ja eläimille tarjoutuu runsaasti ravintoa jälkeläistensä kasvattamiseen. Miten vetäytyvä jäänreuna muuttaa jääkarhujen elämää yöttömässä yössä?

Syksy. Loppukesästä napa-alueiden eläimillä on kiire tankata ravintoa ja kasvattaa poikasiaan, mutta hyvin ravituilla eläimillä on myös aikaa leikkiin. Osa eläimistä varautuu jo pitkän talven tuloon.

Talvi. Useimmat eläimet lähtevät napa-alueilta lämpimämmille seuduille ja vain sitkeimmät ja parhaiten ankaraan ilmastoon sopeutuneet jäävät alueelle. Lumi ja jää voivat myös olla eläinten liittolaisia.

Viimeisellä rajalla. Kuinka ihminen selviytyy napa-alueiden äärimmäisissä oloissa? Elinympäristö on ankara ja avuksi tarvitaan niin perinteistä tietoa kuin tieteen uusimpia keksintöjäkin.

Uusi-Seelanti. Millaisia ainutlaatuisia lintuja Uuden- Seelannin saarilla asuu? Eläin- ja kasvimaailma on kehittynyt todella erikoiseksi, sillä saaret olivat eristyneinä muista mantereista 80 miljoonaa vuotta.

Australia. Maailman vähäsateisin mantere on tuttu erikoisista pussieläimistään. Kengurujen menestyksen salaisuus on sen liikkumistapa, millaisiin loikkiin kengurut oikein kykenevät?

Brasilian cerrado. Evoluutio on muovannut maapallolle alueita, joissa luonnon monimuotoisuus on poikkeuksellisen suuri. Yksi näistä on Brasilian trooppinen savannialue, joka on isomuurahaiskarhujen kotimaata.

Afrikan hautavajoaman järvet. Afrikan hautavajoama on fossiilien perusteella ihmisen alkukoti. Alueen järvissä elää monnien lisäksi muitakin erikoisia kaloja, kuinka ne huolehtivat poikasistaan?

Madagaskar. Eristäytyneisyytensä vuoksi Madagaskarin eläimistöstä ja kasvistosta valtaosa on lajeja, joita ei tavata missään muualla. Mutta lajikirjo on uhkaavasti vaarantunut.

Japani. Aasian mantereesta eronneessa Japanissa maa järkkyy ja saarilla on kymmeniä toimivia tulivuoria. Millaisia erikoisia eläimiä Japanissa asustaa, kun ilmastovyöhykkeet ulottuvat trooppisesta subarktiseen?

Eteläisen Serengetin savanneilla vaeltavat gnut ovat gepardien mielisaalista. Gepardiemolla on täysi työ ruokkia pentunsa ja samalla huolehtia siitä, että pennut eivät emon metsästäessä joudu surman suuhun. Laihtunut gepardiperhe vaeltaa kuivuvassa autiomaassa etsien syötävää. Armottoman kuuma vuodenaika koituu monen eläimen kohtaloksi, eikä moni selviä sadekauteen saakka.

Ugandassa Kyamburan rotkon simpanssit ovat suuren ratkaisun edessä. Ihmisasutusten vuoksi puita on kaadettu niin paljon, että savanninkaistaleen yhteys suurempaan metsään on katkennut. Muuan simpanssiheimo on elänyt tällä eristyneellä savannilla lähes 15 vuotta. Uskaltavatko ne lähteä etsimään ruokaa petoja kuhisevalta savannilta?

Zimbabwen ylätasangoilla asustavan keltapaviaanilauman elämä sujuu rauhaisasti, kunnes naapuriklaanin alfauros saapuu riidanhaluisena paikalle. Riitoja syntyy myös lauman sisällä, kun ravinto käy kuivuuden takia vähiin.

Sambiassa leijonalauman johtajauros on jäänyt salametsästäjien saaliiksi, ja kaksi nuorta leijonaa yrittää vallata reviirin itselleen. Yleensä kuolleen johtajan pennut surmataan, jotta uuden johtajan pennuille jäisi enemmän elintilaa. Siksi suoleijonien pentujen on turvattava emoihinsa, jotka asettavat näin oman henkensä alttiiksi.

Afrikan eteläisimmän kärjen tuntumaan kokoontuu kaksi jättiläismäistä sardiiniparvea ja silloin riittää kapinsuulille ruokaa. Saaliinjaolle pyrkivät delfiinien lisäksi myös hylkeet ja taistelu ruuasta käy ankarana.

Eteläisen Arizonan erämaassa mesimuurahaiskuningatar on tehnyt pariutumislentonsa ja valmistautuu perustamaan uuden yhdyskunnan. Kuinka muurahaisten mahtava imperiumi saadaan lopulta rakennetuksi?

Kalifornian rannikolla sijaitseva upea venesatama luksusjahteineen on saanut merisaukot uteliaiksi. Mutta onko vilkasta paikka pienelle merisaukonpoikaselle sopiva kasvuympäristö? Emo saa vahtia tarkasti poikasensa perään, sillä ihmisten kansoittama satama voi olla vaarallinen vastasyntyneelle: rikkaat veneenomistajat eivät pidä laiturien tuntumassa uivista saukoista, ja elintilasta kilpailevat myös riehakkaat merileijonat. Miksi saukot haluavat asua tällä vilkkaalla alueella, vaikka tarjolla olisi hiljaisempiakin rannikkoseutuja?

Euroopan sydämessä, lähellä Prahaa, on laaja järvien ja hitaasti virtaavien jokien muodostama alue, joka keväisin kaikuu pesivien lintujen äänistä. Talvisin voi taivaalla nähdä merikotkia ja järvillä saukkoja kalassa.

Kolibrit ovat planeettamme pienimpiä tasalämpöisiä eläimiä mutta samalla myös kaikkein nopeimpia. Niiden siivet läpättävät jopa huikeat 200 kertaa sekunnissa, ja ne ovat ainoita lintuja, jotka pystyvät lentämään takaperin ja ylösalaisin, mutta kolibrien taitotemput vaativatkin runsaasti energiaa. Pikku keho tarvitsee päivittäin nektaria jopa puolet omasta kehonsa painosta, ja silti linnut saattavat nääntyä nälkään nukkuessaan. Selvitäkseen yöstä ne pörhöttävät höyhenensä ja pudottavat kehonlämpötilansa puoleen. Vaikka niiden sydän sykkii päivisin 600 kertaa minuutissa, syke putoaa öisin vain 36:een. Kolibrien maailma tuntuu meistä ihmisistä vilisevän eteenpäin kuin pikakelauksena, joten Avarassa luonnossa käytetään kameraa, joka ottaa yli 500 kuvaa sekunnissa. Näin kolibrien häikäisevä maailma näyttäytyy todellisen kaltaisena.

Gepardit, valkohait, krokotiilit ja muuttohaukat ovat ravintoketjun huipulla, mutta mitä saaliseläimen nappaaminen niiltä vaatii? Kuinka havaitsemisen, väijynnän ja takaa-ajon jälkeen ne tekevät ratkaisevan iskunsa?

Elämän haasteet. Suursarjan avausjaksossa tutustutaan niihin erikoisiin tapoihin, joilla eläimet mm. saalistavat ja hoivaavat poikasiaan. Yhteistyö ja nokkeluus ovat hyviä avuja ravintoa hankittaessa.

Matelijat ja sammakkoeläimet. Taitavien saalistajien ja liukkaasti liikkuvien matelijoiden ja sammakkoeläinten taidot ovat hioutuneet vuosimiljoonien kuluessa. Ja maltti on valttia, kun komodonvaraani väijyy.

Nisäkkäät. Älykkyys, tasalämpöisyys ja vankat perhesiteet ovat nisäkkäiden menestystarinan taustavoimia. Kuinka weddelinhylje hoivaa poikastaan ja millaisia vaelluksia porot ja hedelmälepakot tekevät?

Kalat. Millaisiin nopeuksiin purjekalat ja lentokalat yltävät? Läntisen Tyynenmeren ravintorikkaat vedet kuhisevat elämää, taistelu elintilasta on kuitenkin kovaa ja piilopaikoilla on kysyntää.

Linnut. Millainen on paratiisikolibrin soidintanssi? Entä kuinka vaivatta partakorppikotkat liitelevät saalista etsiessään? Lintujen maailmassa on myös erikoisia pesänrakentajia ja höyhenillään koreilijoita.

Hyönteiset. Suurin osa tunnetuista eliölajeista on hyönteisiä ja ne ovat sopeutuneet elämään mitä erilaisimmissa oloissa. Kuinka ne puolustautuvat vihollisia vastaan ja millainen on muurahaisten sienifarmi?

Saaliita ja saalistajia. Lihaa syövät nisäkkäät oppivat jo pieninä leikeissään saalistuksen alkeet, mutta eivät aiotut saaliitkaan taistelutta antaudu. Kuinka tähtikuonokontiainen saaliinsa havaitsee?

Syvyyksien elämää. Merten syvyyksissä asustaa joukko maapallon eriskummallisimpia eläimiä kalmareista meritähtiin. Muiden emojen tapaan mustekala on valmis tekemään kaikkensa poikastensa suojelemiseksi.

Kasvit. Paljain silmin on vaikea nähdä kasvimaailmassa käytäviä taisteluita. Kuinka lihansyöjäkasvit saalistavat ja miten rottinkipalmut pyrkivät valoon? Eräät siemenet lähtevät ilmaan kuin tykin suusta.

Kädelliset. Älykkyys, pitkäikäisyys ja kiinteä sosiaalinen verkosto ovat kädellisten menestyksen avaimia. Gorillojen ja rapuja etsivien karhupaviaanin lisäksi sukulaisistamme esittäytyy erikoinen uakari.

Masai Maran kansallisen suojelualueen ja Serengetin kansallispuiston läpi virtaavan Marajoen rannoilla elää Afrikan upein villieläinkanta. Joelle suuntautuu myös miljoonapäisen gnulauman vuotuinen vaellus.

Vasta kun aurinko on laskenut, lähtee leijona saalistamaan. Ihmissilmin ei kissapedon liikkeitä voi seurata, mutta nyt on uusi tekniikka erikoiskameroineen tullut avuksi. Millainen täsmäsaalistaja leijona oikein on?

Ikiaikaista villihevosten kavioiden jylyä voi yhä kuulla Euroopassakin. Saksassa, Münsterin alueella, elää ja voi hyvin Euroopan viimeinen villihevoslauma, jonka suojelemiseksi on tehty töitä jo 1800-luvun alusta. Dokumentin alussa on kevät, ja edellisvuonna paritelleet tammat ovat varsoneet laumaan leikkisiä uusia tulokkaita. Läheisissä metsissä ja soilla villisian pikkuporsaat opettelevat uusia taitoja, ja sammakot ovat kosiopuuhissa samalla, kun kolme kyykäärmettä kamppailevat keskenään naaraista. Villihevosten elinpiirissä viihtyy myös huuhkaja, jonka poikaset tutkivat uteliaina maailmaa. Huuhkajien lukumäärä romahti Saksassa vain kuuteenkymmeneen pariskuntaan, mutta nyt määrät ovat taas kasvussa. Myös villihevoset olivat sukupuuton partaalla, kun laumat olivat metsästyksen ja elintilan pienentymisen tuloksena huvenneet hälyttävästi vain kahteenkymmeneen hevoseen. Muuan saksalainen aatelinen antoi laumalle viimeisen mahdollisuuden hankkimalla niille luonnonsuojelualueen, jossa 350-päinen lauma elää tänäkin päivänä. Talvi on villihevosille armoton, kun laidunmaat jäätyvät. Mutta luonnonvalinta on karaissut hevoset kestämään koviakin aikoja. Niiden paksu turkki ja nokkeluus auttavat ne selviämään talven yli. Kevään koittaessa villihevoset ovat ainoan kerran vuodessa kontaktissa ihmisen kanssa. Tammat elävät laumassa koko ikänsä, mutta osa oreista kootaan ja myydään. Näin pienellä maantieteellisellä alueella elävässä laumassa ei voi olla kovin monta oria. Vuotuinen perinne varmistaa luonnonsuojelualueen tulevaisuuden.

Balkanin vuorilla, laaksoissa ja rannikoilla kasvaa yhä monisatavuotisia metsiköitä, joista sudet, karhut ja ilvekset ovat löytäneet turvapaikan itselleen. Suurella Skutarijärvellä on laskettu jopa 270 erilaista lintulajia. Balkan on satojen vuosien ajan ollut sotien ja poliittisten selkkausten näyttämönä. Ehkä juuri siksi iso osa seutua on säilynyt koskemattomana erämaana. Maisema muistuttaa enemmän Taru sormusten herrasta –tarinasta tuttua villiä luontoa kuin mikään muu koko Euroopassa. Moni eläinlaji, joka on kadonnut muualta Euroopasta, pitää Balkanin niemimaata viimeisenä turvapaikkanaan. Itävaltalaisdokumentti kuvaa upeasti mm. Montenegron, Serbian ja Albanian luontoa. Vaikka seudulta on tullut vähänlaisesti hyviä uutisia, monet villieläimet elävät täällä yhä eloaan aivan kuten niiden esi-isät satojen vuosien ajan.

Skotlannissa, Beinn Eighe-vuoren juurella sijaitsee henkeäsalpaavan kaunis Loch Mareen järvi. Alueen syrjäinen sijainti takaa eläimille rauhaisan turvapaikan, mutta taistelu ravinnosta käy sielläkin kiivaana. Jylhät vuoristomaisemat ovat monelle eläimelle vaikeakulkuisia, mutta siellä elää useita Iso-Britannian harvinaisimpia lintuja. Keväällä järvellä kuuluu kuikan kaikuva kutsuhuuto. Seutu tarjoaa vesilinnuille hyviä pesintäpaikkoja, tosin runsaiden sateiden takia on aina vaara, että nouseva vesi vie pesän mennessään. Merikotkia ei ollut seudulla sataan vuoteen, kunnes sinne siirrettiin pohjoismaisia merikotkia. Nyt vaikuttavan näköinen lintu on kotiutunut taas Skotlantiin. Loch Mareen saariin liittyy monia synkkiä taruja. Perimätiedon mukaan saariin haudattiin vainajia, jotta ne olisivat susilta turvassa. Kerrotaan myös tarinoita pakanajumalien palvomisesta ja härkien uhraamisesta saarilla. Pahamaineisin saarista, Isle Maree, ei näytä olevan merikotkienkaan lempipaikka, mutta läheiselle männikkösaarelle on muuttanut nuori kotkaperhe. Linnut asuvat samassa pesässä vuodesta toiseen, ellei niillä ole mitään syytä muuttaa. Kauriille olot ovat kovat, sillä sateinen, tuulinen ja kylmä ilmasto vaikeuttaa niiden ravinnonhankintaa, ja nälkäiset merikotkat väijyvät vasoja. Sääskiparvet voivat olla sietämätön riesa, mutta toisaalta moni eläin syö sääskiä tai niiden toukkia. Eräs näistä on komea sudenkorento, jonka toukat kehittyvät täällä kesäkuun sateiden aikaan.

Kulkijoiksi syntyneet. Miljoonille maapallon eläimille vaeltaminen on elinehto. Monarkkiperhosen taipaleella vasta neljäs sukupolvi pääsee määränpäähänsä ja joulusaarenmaataskurapujen tiellä on myös esteitä. Joulusaarenmaataskuravut ovat palaamassa sankoin joukoin synnyinseudulleen, mereen. Uroot marssivat etunenässä, naaraat jälkijoukoissa. Nuorten poikasten täytyy kuoriutua vedessä, mutta matkaa on kahdeksan kilometriä. Ravuille se merkitsee maratonia. Matkalla niiden täytyy ylittää mm. maantie ja paeta nälkäisten muurahaisten hyökkäystä. Vihdoin saksiniekat pääsevät meren rannalle, mutta sielläkin osa joutuu saaliinhimoisten kalojen ateriaksi. Selviytyneet uroot jäävät odottamaan parin päivän päästä saapuvia naaraita. Puolisen tuntia kestävän parittelun jälkeen urosravut palaavat metsään, mutta naaraat jäävät rannalle munimaan. Pian koko ranta näyttää liikkuvan punaisten pikkurapujen vilistäessä hiekkaa pitkin. Monarkkiperhoset ovat muuttamassa paikkaan, jossa ne eivät ole koskaan käyneet, mutta geeniperimän ansiosta niillä on suunta selkeänä mielessään. Matka on niin pitkä, että Meksikosta Kanadaan lentäminen kestää viisi perhosen elinikää. Meksikosta matkaan lähtenyt naaras laskee parisataa munaa reitin varrelle. Se tuntee kuolevansa pian mutta tietää, että sen jälkeläiset ottavat viestikapulan vastaan ja jatkavat matkaa kohti Kanadaa.

Tarve lisääntyä. Eläimillä on omaa elämääkin tärkeämpää tuottaa jälkeläisiä. Falklandin saarten isohylkeillä on erikoiset kosiomenot, samoin Sudanissa asuvilla harvinaisilla antiloopeilla.

Taistelu aikaa vastaan. Vuodenaikojen vaihtelu ja sään äkilliset muutokset pakottavat monet eläimet liikkeelle. Millaisia koettelemuksia mursut ja hanka-antiloopit kohtaavat vuotuisella vaelluksellaan?

Ravinnon perässä. Nälän uhatessa vaeltavat Malin norsut yli valtavan aavikon etsimään ruokaa. Valkohait matkaavat tuhansia kilometrejä Havaijilta Meksikon rannikolle, jossa onkin katettuna oikea pitopöytä.

Espanjan ja Ranskan rajaseudulla kohoava Pyreneiden vuoristo on monen harvinaisen kasvin ja eläimen kotiseutua. Karhujen ja partakorppikotkien lisäksi vuorten rinteillä temmeltävät runsaslukuisina myös poikasiaan paimentavat murmelit. Niittyjen kukkaloisto puhkeaa kuin yhdessä yössä, kun katkerot ja kämmekät alkavat kukkia sopivan kevätsään koittaessa. Kahden vuoden ajan kuvattu dokumentti näyttää lumoavan Pyreneiden neljä vuodenaikaa. Ilves ehdittiin jo metsästää sukupuuttoon Pyreneiltä, mutta kissapetoja on tuotu Ranskan puoleisille Pyreneille, jotta kannat saataisiin elpymään. Uudempi tulokas on myös murmeli, joka istutettiin vuoristoon 1940-luvulla. Ne valloittivat nopeasti koko Keski-Pyreneet. Kevätaurinko houkuttelee ne onkaloistaan. Talven aikana huvennut paino on kerättävä takaisin, ja siksi murmeli käyttää suuren osan kesästä syömiseen. Alueilla on yöpynyt tuhansia kurkia. Ne ovat talvehtineet etelässä, mutta palaavat nyt asuinsijoilleen Keski-Eurooppaan. Pyreneet ne ylittävät vasta, kun voimakkaat pohjoistuulet taukoavat. Parvi on odottanut sopivaa tilaisuutta jo muutaman viikon. Tänään lentosää kolmen ja puolen kilometrin korkeudessa on hyvä, ja matka voi jatkua.

Läntisen Australian rannikolla elää maailman suurin pullonokkadelfiininen yhdyskunta, ja haipoukamassa asuu myös rauskuja, merikilpikonnia, ryhävalaita ja merilehmiä. Tarina alkaa joulukuussa, kun delfiinilauman matriarkka Puck on viimeisillään raskaana. Eräänä tähtikirkkaana yönä hän lähtee omille teilleen ja palaa aamulla delfiininpoikanen vierellään. Muu lauma kerääntyy pienen uimarin ympärille tervehtimään tulokasta, Samua. Miten Puckin muut jälkeläiset suhtautuvat nuorimpaan? Vanhempi tytär Kia synnyttää samoihin aikoihin, mutta esikoinen joutuu hain saaliiksi. Emo tarvitsee kaikki taitonsa pitääkseen vastasyntyneen poikasensa Samun hengissä, sillä lahdenpoukama on haiden saalisvesiä. Dokumentissa seurataan, miten delfiininpoikanen opettelee kalastamaan ja miten tämä vain muutamassa kuukaudessa muuttuu vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Mutta toukokuuhun mennessä myös hailauma on saanut paljon uusia tulokkaita. Melkein puolet delfiininpoikasista menehtyy alle kolmivuotiaina, joten Samu voi olla vakavassa vaarassa.

Australian pohjoisosissa elävä tonninpainoinen suistokrokotiili pystyy kuivan kauden pitkittyessä olemaan kuukausia syömättä. Maalla liikkuessaan krokotiili on hidas liikkeissään, mutta vedessä sen notkeus hämmästyttää. Se kykenee pysymään veden pinnan alla tunteja, ja sen keho on täysin sopeutunut elämään vedessä. Ovela saalistaja osaa kyllä ottaa omansa ja kamppailla tarvittaessa lajikumppaneitaan vastaan. Sadekauden koittaessa suistokrokotiiliuroot puolustavat uhmakkaasti reviiriään kilpailijoilta samalla, kun silmäilevät mahdollisia kumppaneita. Uroot parittelevat useiden naaraiden kanssa, kun taas raskaana olevat naaraat käyttävät paljon aikaa suuren pesän rakentamiseen. Varhaislapsuudessaan krokotiili on haavoittuvin, sillä vaikka emo suojelisi poikasiaan, se ei voi ehtiä joka paikkaan. Osa vastakuoriutuneista krokotiileistä hukkuu tulvan viedessä pesän mennessään, osa jää ohikuljeksivan dingon saaliiksi, ja myös kuivuus on vakava uhka. Veden huvetessa sekä pienet että suuret krokotiilit joutuvat vaeltamaan pitkiä matkoja kosteikkojen ja varjon perässä.

Keväällä merijää alkaa rakoilla, ja pienet jääkarhunpennut ilmaantuvat pesästään tutkimaan uutta maailmaa. Yksi karhuperhe matkaa jo koko ajan ohenevan jääpeitteen poikki hylkeitä vaanien, kun taas toinen on jäänyt eristyksiin saarelle, missä saalistettavaa on niukasti. Norjan Huippuvuorilla asustavien jääkarhujen touhuja on nerokkaiden vakoilukameroiden avulla päästy seuramaan tarkemmin kuin koskaan. Kamerat tallentavat kahden karhuperheen erilaiset kohtalot lähietäisyydeltä. Dokumentissa nähdään, miten jääkarhut metsästävät hylkeitä ja merilintuja, kisailevat ja nahistelevat keskenään ja opettelevat kosiorituaaleja. Niiden luontainen älykkyys ja uteliaisuus auttavat niitä selviämään kevään sulattaessa jääkenttiä. Kuinka mahtaa käydä, kun karhut vihdoin keksivät kamerat?

Norjan Huippuvuorilla asustavien jääkarhujen touhuja on nerokkaiden vakoilukameroiden avulla päästy seuramaan tarkemmin kuin koskaan. Miten pienet pennut ilmaantuvat pesästään tutkimaan uutta maailmaa?

Botswanassa elävä pahkasikaemakko on rohkeuden perikuva huolehtiessaan jälkikasvunsa turvallisuudesta. Poikkihammas on pienen sikaperheen matriarkka, joka porsi kolme kuukautta sitten kolme tyttöpossua. Se ei ole koskaan saanut koko pahnuettaan selviämään, vaan villipedot verottavat joka vuosi joukkoa, onhan pikkupossu helppo saalis nopealle kissapedolle. Alle 40 % pahkasian porsaista elää yksivuotiaiksi. Aukealle paikalle hyökätessään leijona tai leopardi ei välttämättä pärjää pahkasialle, joka on nopea juoksija, ja isommat kissaeläimet luopuvat usein kisasta, jos helpompikin saalis on näköpiirissä. Pienemmät kissapedot ovat vaarallisempia, sillä esimerkiksi gepardi kykenee jahtaamaan pahkasian näännyksiin. Pahkasika käyttää maakoloja ja luolia suojautuakseen villipetoja vastaan. Parhaiden yöpymisluolien suuaukko on ahdas, mutta sisälle mahtuu koko possuperhe nukkumaan. Kuivasta kaudesta huolimatta ruoho on säilynyt rehevänä, ja niityt houkuttelevat perheen syömään, mutta tarkkaavaisuus ei voi koskaan raueta täysin. Pedot osaavat käyttää pienimpiäkin heikkouksia hyväkseen. Kuinka käy pahkasian pahnueen?