Avara luonto

Syksy. Kesän jälkeen Yellowstonen eläimet ja kasvit alkavat varautua jo talven tuloon; majava korjaa patoaan ja puut leiskuvat ruskan väreissä. Syksyn lopulla monet eläimet muuttavat pois kansallispuiston suojista.

Marliinit ovat purjekaloihin kuuluvia, suurikokoisia merten saalistajia, joita myös urheilukalastajat koukkuihinsa mielivät. Maailman nopeimpiin kaloihin kuuluva marliini pystyy uimaan pitkiä matkoja, ja sen elinkaari on erikoinen. Kala on useita metrejä pitkä, ja se tunnetaan hienosta selkäevästään ja keihäsmäiseksi pidentyneestä yläleuasta. Marliinin “keihäs” on niin voimakas, että se voisi lävistää vaikka veneen. Marliineja on harvoin saatu kuvattua luontodokumentteihin. Amerikkalaisdokumentti on kuvattu Suurella valliriutan trooppisissa vesissä ja Costa Rican vedenalaisissa rotkoissa. Marliinien vesillä uiskentelee myös delfiineitä, tonnikaloja, haita ja harvinaisia valaita.

Tansaniassa sijaitsevan Ruahan kansallispuiston läpi virtaava joki on ehtymässä. Muiden eläinten tavoin on leijonaemon lähdettävä etsimään pennuilleen juomapaikkaa joen yläjuoksulta.

Euroopan Alpit ovat kenties maailmaan tunnetuin vuorijono ja sieltä on saanut alkunsa nykyaikainen vuorikiipeily. Mutta korkeita alppivuoristoja on myös Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Itävaltalaissyntyinen Gustaf Weindorfer ihastui yli 100 vuotta sitten Tasmaniassa sijaitsevan Cradle Mountainin jylhiin maisemiin. Nyt alueella sijaitsee kansallispuisto ja kolmasosa saaresta on suojelutoimien piirissä.

Puolan Itä-Karpaatteihin kuuluva Bieszczadyn vuoristo on kuulu sankoista pyökkimetsistään. Ihmisiä alueella asuu vain kourallinen, niinpä karhut, ilvekset ja monet linnut ovat löytäneet sieltä turvapaikan itselleen.

Luontokuvaaja Kazimieras Mizgris löytää upeiden maisemien lisäksi kuvattavakseen myös majavia, hirviä ja eurooppalaisia biisoneita samotessaan läpi Liettuan. Millainen on Zhuvinton suojelualue Kaakkois-Liettuassa?

Romanian metsissä on yhä karhuja ja susia ja lammaspaimenten on Transilvaniassa varauduttava nälkäisten petojen kohtaamiseen. Tonavan suisto on pelikaaneille ja monille harvinaisemmillekin linnuille oikea paratiisi.

Australian Iso Valliriutta on yli 2000 km pitkä, pienistä koralliyhdyskunnista koostuva muodostelma, jonka suojissa elää yli 1500 kalalajia. Marraskuussa on riuttaa ympäröivä meri erikoisen ilmiön näyttämönä.

Israelissa, Kuolleenmeren rannalla, on äkkijyrkkä kallioseinämä, jossa eläimiä uhkaavat syvyyksiin suistumisen lisäksi saalista vaanivat sudet ja hyeenat. Alueella asuvat myös Israelin ainoat luonnonvaraiset leopardit.

Kuivan kauden alkaessa Amazonasin altaalla hakeutuvat suokaimaanit pienelle järvelle syömään loukkuun jääneitä kaloja ja myös lisääntymään. Taistelu ravinnosta käy kuitenkin ennen sateiden tuloa entistä ankarammaksi.

Puolivuotiaina emonsa menettäneet karhunpennut ovat kovan paikan edessä. Parivaljakon on pakko löytää syötävää ja samalla vältyttävä itse joutumasta surman suuhun. Valko-Venäjän erämaa on kova koulu pennuille.

Okavangojoen suistoa Botswanassa hallitsevat norsut ja leijonat ja leopardiemo kiipeää pienen pentunsa kanssa puuhun turvaan. Mutta siellä ovat äkäiset paviaanit pian kimpussa. Kuinka emo ja pentu vaaroista selviävät?

Kesä on majaville kiireistä aikaa. Niiden on saatava patonsa valmiiksi, jotta näin syntyneistä tekoaltaista riittää ruokaa talvikaudeksi. Wyomingin Teton-vuoristossa majavien aherrus muuttaa merkittävästi rantamaisemaa. Dokumentissa tutustutaan valtavaan talttahammasyhdyskuntaan, joka on viimeistelemässä kesän aherrustaan. Talvi on jo hiipimässä seudulle, ja majavien kotilammet ovat riitteen peitossa. Yksinäinen naarasmajava jättää pesänsä ja pulahtaa avannosta jään alle. Uituaan se rikkoo ohuen jään päästäkseen hengittämään. Naaras tutkii kesän aikana tehtyä urakkaa arvioivasti ja heilauttaa sitten päättäväisesti lättähäntäänsä ja sukeltaa takaisin jään alle. Uusi, lämmin koti odottaa talveen valmistautuvaa majavaa. Ne eivät nuku talviunta, mutta niiden aineenvaihdunta hidastuu, ja ne kuluttavat talvikuukausina vähemmän ravintoa. Majavat asuttavat pohjoisen pallonpuoliskon vesistöjä. Ne viettävät yleensä koko elämänsä valitsemansa kumppanin kanssa. Perheyhteisöt ovat tiiviitä, sillä yhdessä ne ovat voimakkaampia vihollisiaan ja odottamattomia luonnonolosuhteita vastaan. Teräväpiirtotekniikalla kuvattu dokumentti tutkii majavan elämää ja sitä muutosta, minkä nämä eläinmaailman ahkerat insinöörit saavat maisemassaan aikaan.

Siperia ulottuu Ural-vuorilta itään peittäen suuren osan Pohjois-Aasiaa. Seutu on täynnä äärimmäisyyksiä: lämpötila voi vaihdella jopa 80 astetta, ja maan sydämessä sijaitsee maailman suurin makeanveden järvi. Sen eläimet ovat sitkeitä ja tottuneet armottomiin sääolosuhteisiin. Tiineet tammat tarpovat paksussa lumessa, salamanterit viettävät suurimman osan elämäänsä jäätyneenä ja makeanveden hylkeet joutuvat kamppailemaan elintilasta. Vaikka Siperia on maailman kylmin ihmisen vakituisesti asuttama paikka, sen asukastiheys on hyvin pieni. Eläimet ovat kuitenkin sopeutuneet karuun ympäristöön, ja niinpä seudun asukkaat elävät pääosin mm. kasvattamalla poroja tai jakutianponeja. Jopa valtava Baikaljärvi jäätyy talvella. Sen vesistä löytyy yli tuhat kasvilajia ja 1500 eläinlajia. Yksi makeanveden hylkeistä on baikalinhylje, jota kuvataan nyt ensi kertaa veden alla. Kun kesä lämmittää järveä, hylkeet taistelevat aurinkoisista paikoista kalliorannalla, ja saalista haeskelevat karhut lähestyvät järveä ruuan toivossa.

2/6: Ussuri. Tyynenmeren rannikkoalue on aitoa Aasiaa ja sen metsäiset rinteet ovat harvinaisten amurintiikerien kotiseutua. Vielä uhanalaisempi on amurinleopardi, joita arvioidaan enää olevan vain 40 yksilöä.

3/6: Kaukasus. Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä kohoavan Kaukasusvuoriston korkeimmat huiput kohoavat yli 5000 metrin korkeuteen. Alueen ainutlaatuinen eläimistö on suojelutoimista huolimatta pahoin vaarantunut.

4/6: Kamtsatka. Koillis-Venäjällä sijaitsevalla Kamtsatkan niemimaalla on 29 toimivaa tulivuorta ja ruskeakarhut ovatkin oppineet ottamaan kirppukylpyjä kuumissa lähteissä. Alueella pesii myös uljas kuningasmerikotka.

Arktiset alueet. Tsuktsimeren ja Itä-Siperian väliin jäävä Wrangelin saari on jääkarhujen suosimaa pariutumisaluetta ja saarella pesii myös 150 000 lumihanhea. Hanhenmunat kiinnostavat kovin ovelia pesärosvojakin

Ural. Ural-vuoristo on eurooppalaisen minkin viimeisiä turvapaikkoja ja alueen jokivarsilla asustaa yhä aikoinaan turkismetsästäjien arvostama piisamimaamyyrä. Karhuilla ei ole Uralin laaksoissa ruuasta pulaa.

Merikotka, sääksi, muuttohaukka ja kanahaukka ovat Suomen linnuston ylväimpiä lajeja. Ihmisen toimet aikanaan miltei hävittivät nämä petolinnut, mutta nyt kannat taas kukoistavat.