Trauma

"Perhesurmat on sellaisia, mitä on lukenut aina lehdistä, kauhistellut, ja sitten se yhtäkkiä tapahtuukin sulle..." Mari Soikkosen 6-vuotias tytär Veera oli kekseliäs lapsi. Äiti ja tytär olivat tiimi, joka teki kaiken yhdessä. Marin elämää varjosti Veeran isän mustasukkaisuus ja vaino. Eron jälkeen Mari haki käräjäoikeudelta lähestymiskieltoa. Kiellon astuttua voimaan isä haki Veeran päiväkodista ja surmasi tyttärensä ja itsensä ampumalla. Tyttärensä muiston vaalimiseksi Mari kirjoitti surupäiväkirjaa, jota kaikkien oli lupa lukea. Tapauksesta kertovat Mari Soikkonen ja ystävä Mari Valjakka.

"Luokkakaverit ihmetteli, että nää vaan itkee täällä... Eiks ne ymmärtäny, et meidän äiti on tapettu?" Johannan ja Susannan äiti oli selvinpäin valloittava persoona. Viikonloppuisin, alkoholin myötä, hänestä tuli oikea 'pahanilmanlintu'. Siskokset olivat kymmenvuotiaita, kun äiti tapasi uuden miehen ja meni tämän kanssa naimisiin. Lokakuisena viikonloppuna vuonna 2011 tuli suru-uutinen. Isäpuoli oli surmannut tyttöjen äidin teräaseella. Johanna päätti kaikesta huolimatta pitää yhteyttä läheiseksi tulleeseen isäpuoleensa. Tapauksesta kertovat kaksoset Johanna ja Susanna Naskali.

"Oli tärkeätä tietää, kykenenkö olemaan äiti lapsilleni, ja osaanko kannatella heidän suruaan." Tanja Hietamiehen pojan Henun ongelmat alkoivat kymmenvuotiaana, kun hänet sijoitettiin aggressiivisen käytöksen takia laitokseen. 17-vuotiaana Henusta tuli isä, mutta epämääräiset porukat ja juhliminen kutsuivat. Maaliskuisena keskiviikkona 2019 Tanja kuuli poliisilta, että Henu oli kuollut itsetehdyn pistoolin luotiin. Esitutkintapöytäkirjassa Tanja törmäsi yllättävään tietoon, joka muutti hänen käsitystään pojastaan. Tapauksesta kertovat äiti Tanja ja pikkusisko Kiia Hietamies.

"Täähän on ihan hullu ajatus, että uhrille on jotenki vihanen.." Marialla ja hänen siskollaan Iralla oli 6 vuotta ikäeroa. Kun Maria leikki barbeilla, Iralla oli jo teinitytön elkeet. Aikuisena siskojen suhde oli räiskyvä. Ira haki pysyvää ihmissuhdetta ja rakastui. Mies osoittautui kuitenkin mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Syyskuussa 2018 Maria sai tietää, että mies oli surmannut Iran. Marian viha kohdistuikin tekijän sijaan vanhempiin ja Iraan. Maria hakeutui heti alkuvaiheessa terapiaan, jonka myötä moni asia muuttui elämässä. Tapauksesta kertovat Maria Saario ja ystävä Tuuli Ahonen.

"Miks ei lähe pois väkivaltaisesta suhteesta?...jos se olis niin yksinkertasta, niin eihän tällästä ikinä tapahtuis." Ida Hirvonen muistaa äitinsä hauskana ja toimeliaana. Hänestä löytyi myös luonnetta. Idan vanhemmat erosivat, äiti tapasi uuden miehen ja he menivät naimisiin. Mies sai äidin juomaan, ja hän määritteli uudelleen äidin koko elämän. Maaliskuussa 2018 uusi mies ilmoitti, että äiti oli kaatunut ja saanut aivoverenvuodon. Äiti menehtyi vammoihinsa ja lapset olivat vakuuttuneita siitä, ettei kyse ollut onnettomuudesta. Tapauksesta kertovat Ida ja hänen veljensä Jarno Hirvonen.

"...kuinka valtavan laajat vaikutukset henkirikoksella on, ja asiat eivät ole mustavalkoisia." Tiina Lihavaisen isoveli Ville oli sisarensa suojelija. Hento, koulukiusattu Ville harrasti kehonrakennusta, hän tunsi ihmisiä laajalti ja liikkui alamaailman liepeillä. Marraskuussa 2007 Tiina sai tietää, että Villeä oli ammuttu moottoripyöräkerhon tiloissa epäselvissä olosuhteissa. Ville kuoli saamiinsa vammoihin. Tiinan trauma jäi arjen jalkoihin. Oli vain ajan kysymys, että Tiinan lapset kuulisivat taustoja enonsa kuolemasta. Tapauksesta kertovat Tiina Lihavainen ja ystävä Mari Kousa-Kuusisto.

"...tämä nainen ilmesty kuvioihin... se oli niinku tuhoon tuomittu suhde..." Marja-Leena oli 18-vuotias, kun hän sai Markuksen. Jo varhain hän jäi pojan yksinhuoltajaksi. Arjessa vaikutti isoäiti-Mumma kuitenkin olevan tärkeämpi Markukselle kuin oma äiti. Äidin ja pojan elämät alkoivat eriytyä. Markus tapasi naisen, joka oli väkivaltainen. Lopulta Markus ja nainen erosivat, mutta silti he pitivät yhteyttä toisiinsa. Kun Mumma kertoi Marja-Leenalle Markuksen kuolleen puukoniskuihin ex-puolisonsa asunnossa, vyöryi huonommuus äitinä Marja-Leenan yli. Tapauksesta kertoo Marja-Leena Hautamäki.

"Ei meillä oo kun yks elämä, ei sitä voi heittää hukkaan." Satu Piipposelle toivat iloa lapset Janne (9v.), Niko (6v.) ja Jonna (3v.), vaikka hänen miehensä pitikin Satua kuin vankilassa. Hän ei saanut tavata ystäviään, käydä ilman valvontaa neuvolassa, saati ajaa itse autoa. Miehen uhattua lasten henkeä Satu muutti lapsineen tukiasuntoon. Mies sai silti tavata lapsiaan ja viedä heidät yöksi kotiinsa. Heinäkuussa 2002 toi poliisi Satulle suruviestin. Isä oli surmannut kaikki kolme lasta ja itsensä. Satu joutui viikoiksi sairaalaan. Tapauksesta kertovat Satu Piipponen ja ystävä Leena Kakkonen.